Voiko introverttiys olla voimanlähde? Keskustelimme ystäväni kanssa näkyväksi tulemisen pelosta ja siitä, kuinka usein tuntuu, että äänekkäitä ja näkyviä persoonia ylistetään. Kaikkein näkyvimpiä henkilöitä herkästi kehutaan, palkitaan ja he saavat parhaimmat projektit ja työpaikat. Äänekkäimmät saavat myös usein omat ideansa läpi, vaikka idea ei olisi edes läheskään paras – ja se jos mikä on ärsyttävää.
Introverttien manifesti
Aloin sattumalta kuuntelemaan Susan Cainin teosta Hiljaiset – Introverttien manifesti, joka vahvisti useat ajatuksemme, joista ystäväni kanssa keskustelimme. Teoksessaan Cain tuo esiin paljon mielenkiintoisia tutkimustuloksia, kulttuurieroja sekä synnynnäisiä selityksiä introverttiyden ja ekstroverttiyden kehittymiseen.
Heti alkuun teoksessa nostetaan kuitenkin esiin ekstroverttiyden ihannointi, mikä tulee erityisesti ilmi amerikkalaisessa kulttuurissa, mutta on näkyvissä myös täällä Suomessa. Ekstroverttiyden ihannointi näkyy esimerkiksi siinä, millaiset ihmiset nousevat johtotehtäviin ja kuinka esimerkiksi tehokkaita ja vakuuttavasti puhuvia myyntitykkejä pidetään arvossaan.
”Ekstroverttiyden ihannointi näkyy esimerkiksi siinä, millaiset ihmiset nousevat johtotehtäviin…”
Toki mielelläni myös itse kuuntelen innostavia puhujia, joiden positiivinen tunnetila tarttuu ja vie mukanaan. Toisaalta taas liika päällekäyvyys, vakuuttelu, kaikkitietävyys ja aggressiivisuus esimerkiksi myyntityössä saa itseni introverttinä vain kavahtamaan ja vetäytymään.
Olisikin hienoa, jos oppisimme pikku hiljaa ymmärtämään, ihannoimaan ja huomioimaan kaikenlaisia persoonia. Jokaisella meillä on tärkeä paikka yhteiskunnassamme – ja myös introverttiys on tärkeä elementti yhteiskuntamme toimivuuden kannalta.
Cain nostaa teoksessaan esiin paljon juuri introverttien tärkeyttä. Hyvänä esimerkkinä on se, että mikäli haluat tulla erittäin lahjakkaaksi jossakin asiassa, vaatii se usein paljon harjoittelua yksin, mikä on puolestaan usein introvertin vahvuus. Introverttejä ovatkin lähes kaikki isojen keksintöjen tekijät sekä lahjakkaat muusikot ja taiteilijat. Introverttiydessä siis todellakin on paljon voimaa ja mahdollisuuksia.
Introvertit joutuvat usein sopeutumaan
Ekstroverttiyden ihannoimassa maailmassa moni introvertti kuitenkin joutuu näyttelemään ekstrovertimpää kuin onkaan. Cainin mukaan moni on jo niin tottunut esittämään ekstroverttiä, ettei edes itse tunnista itseään introvertiksi.
Minusta tuntuu, että itselleni on käynyt juuri niin. Olen aina ajatellut olevani jossain intro- ja ekstrovertin välimaastossa, etten ole oikeastaan kumpaakaan. Tunnistan itsestäni niin paljon molempia piirteitä. Cainin teosta lukiessani kuitenkin tajusin mikä oikeasti olen – introvertti ekstrovertin valepuvussa.
Ihminen on lähtökohtaisesti hyvä muokkaamaan käyttäytymistään kulloisenkin tilanteen mukaan. Cainin mukaan ihminen mukautuu erityisesti silloin, kun asiaa tekee jonkun tärkeän asian vuoksi. Tällöin ihminen on valmis joustamaan enemmän omasta luontaisesta persoonastaan ja näyttelemään sellaista, mikä on välttämätöntä toiminnan luonteen vuoksi.
Mikäli siis introvertti pitää työstä, jossa vaaditaan ekstrovertin ominaisuuksia, kuten runsasta sosiaalisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta, on introvertti valmis muuttumaan rakastamansa asian vuoksi. Tämä on tietysti pitkällä tähtäimellä raskasta.
Olennaista on mielestäni kuitenkin se, että introvertit ovat niitä, jotka joutuvat sopeutumaan maailmaan, jossa arvossa pidetään ekstroverttiyttä. Miksi arvossaan ei voisi pitää yhtä lailla hiljaista ja itsenäistä työskentelyä? Miksi kaiken pitää olla niin tehokasta, eikä hiljaista mietiskelyä osata arvostaa? Toivottavasti introverttiys on asia, jonka voima alettaisiin nähdä myös työelämässä.
Mistä introverttiys johtuu ja miten siitä saa itselleen voimanlähteen?
Mielenkiintoinen oli Cainin teoksessa myös tutkimustulokset siitä, mistä intro- ja ekstroverttiys mahtaa johtua. Intro- ja ekstroverteillä on todettu olevan paljon synnynnäisiä eroa, josta johtuu myös sopivan aistiärsykkeiden määrän erot.
Teos esittelee esimerkiksi mielenkiintoisen tutkimuksen siitä, kuinka tietty äänenvoimakkuus sai testattavan henkilön parantamaan suoritustaan. Ekstrovertillä tämä ihanteellinen äänenvoimakkuus oli suurempi kuin introvertillä. Mikäli puolestaan ekstrovertin äänenvoimakkuutta laski, hänen suorituksensa huonontui tai kun introvertin äänenvoimakkuutta nosti, hänen suorituksensa laski. Jokaisella meillä on siis ihanteellinen taso aistiärsykkeille, eikä se saa olla liian iso eikä liian pieni.
”Jokaisella meillä on siis ihanteellinen taso aistiärsykkeille, eikä se saa olla liian iso eikä liian pieni.”
Tämä on mielestäni mielenkiintoinen huomio kun ajatellaan tilanteita, joissa on enemmän ihmisiä, kuten perheen koti tai työpaikka. Esimerkiksi kotona kuunneltava musiikki saattaa häiritä toisia kun taas toiset saavat siitä hyvän flow’n.
Tärkeää oman voiman löytämiseen onkin ihanteellisen aistiärsykemäärän löytäminen. Löytää se työ ja se työympäristö, milloin sinä olet parhaimmillasi. Luoda kotiin sellainen ympäristö, jossa itse viihdyt ja jossa aistiärsykkeitä on juuri sopiva määrä.
>> Lue myös: Mitä sinä todella tarvitset? Tunnelukot kertovat paljon itsestäsi.
>> Lue myös: Miksi itsemyötätunto on tärkeää? 2 näkökulmaa itsemyötätunnon tarkasteluun.
Mitä sie ajattelet?
- Onko teillä perheen sisällä tällaisia eroja?
- Otetaanko hiljaiset huomioon työpaikallasi vai onko introverttiys aliarvostettua?
- Arvostetaanko introverttejä yhteiskunnassamme?
Tässä olisi monta asiaa, johon tarttua, mutta mielenkiintoinen tuo äänenvoimakkuus testi! Olen jollain tapaa hyvinkin introvertti ja tarvitsen hiljaisuutta tai edes kohtalaisen rauhallista paikkaa, jos tarvitsee työhön keskittyä. Jos on mökää ympärillä, niin työteho laskee huomattavasti. Avokonttori olisi painajaismaista. Nuorempana jonkin aikaa niissäkin työskentelin. Kyllähän se vähän tuntuu siltä, että introvertit eivät työelämässä nouse niin usein pomon asemaan. Onko se sitten arvostuksen puutetta vai sitä, että he (me) ei sitä haluta. 🤔
Introvertti ei aina ole hiljaa, hän ei puhu, jos hänellä ei ole mitään sanottavaa. Mutta jos hän puhuu, niin kaikki kuuntelevat. Introvertteja myös nousee johtotehtäviin helposti, koska heillä on kyky olla panikoimatta tiukoissa paikoissa, ja se herättää kunnioitusta. Introvertti itse asiassa panikoi, mutta hän tekee sen hiljaa. Kun panikointi on ohi, päätös on jo kypsä. Eikä kukaan huomaa, että se on paniikki-päätös 😁.
”innostava puhuja, jonkan positiivinen tunnetila tarttuu” ei välttämättä ole ekstrovertti. Hän voi olla introvertti, joka on harjoittelut julkista esiintymiä tarpeeksi pitkään.
”Cainin mukaan moni on jo niin tottunut esittämään ekstroverttiä, ettei edes itse tunnista itseään introvertiksi.” – Tämä on tosi mielenkiintoinen ajatus. Itse olen harjaantunut esittämään ekstroverttia niin, ettei kukaan tunnista minussa introverttia. Tosin läheiset ja ystävät tuntevat minut tarpeeksi hyvin.
On olennaista tunnistaa omat piirteet niin, että kumpaakin puolta voisi kääntää eduksi.
(https://viaperasperaadastra.com/2022/05/11/introverttina-olemisen-uskomaton-keveys/ )
Olen hyvin pärjännyt introna elämässä. Sosiaaliset tarpeet hoituvat työssä ja olen ihan aktiivinenkin. Vapaalla vetäydyn mielellään omiin oloihin ja omiin tekemisiin. Puoliso taitaa olla samaa sorttia. Meillä on aika rauhallista 😀