talvinen maisema
Itsensä kehittäminen stressi

Kuinka kauan kykenet keskittymään yhteen asiaan? – keskittymiskyky hukassa

Olet menossa ripustamaan pyykkejä, mutta matkalla huomaat kukan olevan kuiva. Suuntaatkin keittiöön hakemaan sille vettä. Täytät kastelukannun vedellä ja päätät laittaa samalla tiskialtaaseen jääneet astiat koneeseen, olethan jo valmiiksi keittiössä. Samassa lapsi tulee keittiöön pyytämään ruokaa ja lämmität sitä hänelle. Puhelin soi ja hoidat lääkäriasiat. Puhelun loputtua pohdit, mitä olitkaan tekemässä – niin ne pyykit, niitähän olit alun perin menossa ripustamaan. Vieläkö pysyit perässä?

Olen viime vuosina pohtinut paljon omaa keskittymiskykyäni. Monet päivät tuntuvat lipuvan ohi niin, ettei illalla edes muista, mitä tuli tehtyä – vai teinkö mitään. Kun pohdin asiaa enemmän, tajusin, että puikkelehdin usein monen tehtävän välillä ja tein (yritin tehdä) jatkuvasti useaa asiaa yhtä aikaa.

Hölmöimpänä esimerkkinä lienee se, että kun pääsee hetkeksi sohvalle hengähtämään, käynnistää television ja nappaa samalla puhelimen käteeni selatakseni somea. Siinä sitä sitten olevinaan katsoo molempia yhtä aikaa ja vielä rentoutuukin, jeps!

Äidit, nuo multitaskauksen mestarit

Naureskelimme ystäväni kanssa meidän äitien olevan hyviä multitaskaamaan. Monen tehtävän yhtäaikainen suorittaminen on olennainen osa arkea, eihän ilman sitä ehtinyt tekemään mitään. Puhelimessa puhuessa ruoka kypsyy hellalla, välillä pyyhit pyllyn, korjaat astioita, häädät hämähäkkejä ja tarkistat ettei kummituksia löydy sängyn alta. Unohtamatta tietysti niitä pyykkejä, keskeneräistä lautapeliä, uusien kurahanskojen ostoa sekä mahdollisesti myös omien töiden tekoa – no siinä ohessahan ne menee.

Valitettavasti meillä multitaskauksen mestareillakaan ei ole mitään superaivoja. Oikeastaan on päinvastoin, aivomme ovat usein normaalia kuormittuneemmat, mikä voi näkyä esimerkiksi usean tunnistamana aivosumuna. Keskittymiskyvyn puute aiheuttaa myös unohtelua ja sitä, ettei asioista muista koskaan kuulleensakaan.

Jatkuvasti tehtävästä toiseen hyppiminen on iso rasitus aivoille. Muun muassa Uusitalo-Arola (2019) nostaa esiin teoksessaan sen, että multitaskaus todellisuudessa on oikeastaan mahdotonta, sillä ihmisen tarkkaavaisuus on aina yhdessä asiassa kerrallaan. Olo voi olla tehokas – kuten itse äitinä kuvittelen olevani – mutta usean tehtävän tekeminen vaatii aina siirtymistä tehtävästä toiseen, mikä kuluttaa ja väsyttää aivot.

”Ihmisen tarkkaavaisuus on aina yhdessä asiassa kerrallaan.”

(Uusitalo-Arola, 2019)

Keskittymiskyky koetuksella jatkuvista keskeytyksistä

Toinen tyypillinen asia ainakin omassa arjessani ovat jatkuvat keskeytykset, jotka eivät myöskään varsinaisesti paranna keskittymiskykyä ja aivojen hyvinvointia. Yrität keskittyä yhteen asiaan, olipa se sitten kahvinjuonti tai kiinnostava webinaari, mutta puhelimeen kilahtelee viestejä, näytölle pomppaa sähköposti-ilmoituksia, korjaat rikkinäisen napin ja jaat lupia lähteä ulos tai kylvettää barbit.

Elämä onkin välillä yhtä keskeytysten jonoa. Kerron esimerkin. Eräänä kauniina aamupäivänä ajattelin kuunnella äänikirjaa. Ajastin äänikirjaan noin puoli tuntia, sillä ajattelin, että kuuntelen kirjan seuraavan luvun. Olin kuunnellut alle puoli minuuttia, kun tuli ensimmäinen keskeytys – lapsi pelkäsi ötökkää, joka piti käydä ajamassa ulos. Jokaisen keskeytyksen kohdalla painoin äänikirjan pauselle, sillä halusin oikeasti kuulla mitä äänikirjassa sanotaan. Lopputuloksena oli se, että sain tämän puoli tuntisen kuunneltua loppuun iltapäivällä, useiden ja useiden keskeytysten jälkeen. 

Meistä riippumattomien keskeytysten lisäksi on huomioitava, että hajotamme itse oman keskittymiskykymme totuttamalla aivomme jatkuviin virikkeisiin. Uusitalo-Arolan (2009) mukaan jos totutamme aivot jatkuviin palkintoihin, kuten puhelimen merkkiääniin, somepäivityksiin ja muihin keskeytyksiin, aivot jäävät jatkuvassa vireystilassa odottamaan seuraavaa tapahtumaa, mutta eivät pysty keskittämään tarkkaavaisuutta mihinkään.

Korjausliikkeitä keskittymiskyvyn parantamiseksi

Miten keskittymiskyvyn parantaminen onnistuu? Ensinnäkin, ainakin itse olen yrittänyt tietoisesti keskittyä siihen, että teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun on menossa ripustamaan pyykkejä, sinne oikeasti menee. Kun laittaa päälle ohjelman, niin katsoo sen sitten. Pakko myöntää, että tämä on yllättävän vaikeaa. Aluksi tämä on tuntunut jopa tylsältä. Oletko huomannut samanlaista ilmiötä? Aivot huutavat erilaisia virikkeitä ja vaihtelua – mutta pikku hiljaa on hyvä totutella rauhallisempaan tahtiin.

Häiriötekijä päivässä on myös puhelimen merkkiäänet, josta puhuvat Uusitalo-Arolan lisäksi esimerkiksi Huotilainen & Moisala (2018) teoksessaan “Keskittymiskyvyn elvytysopas”. Tämäkin kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja sai pohtimaan muun muassa omaa käyttäytymistä puhelimen kanssa. Tottahan se on, että jokainen kilahdus keskeyttää sen mitä on tekemässä.

En kuitenkaan itse ole osannut päättää, onko viestin tullessa parempi katsoa viesti heti vai odottaa. Mikäli viestin katsoo heti, se keskeyttää sen mitä olin tekemässä. Toisaalta jos en katso viestiä, jää se mieleeni kummittelemaan ja häiritsee sitä mitä olin tekemässä, sillä en halua unohtaa viestin katsomissa vaan koetan pitää sen mieleni to do –listalla. Olenkin ruvennut tietoisesti laittamaan puhelimen usein äänettömälle, vaikka vain tunniksi päivässä.  

”Jokainen puhelimen kilahdus keskeyttää sen, mitä olit juuri silloin tekemässä.”

Pieniä muutoksia arjessa on loppujen lopuksi helppo tehdä, vaikka välillä tuntuu, ettei läheskään kaikkiin häiritseviin tekijöihin ja keskeytyksiin voi vaikuttaa. Puhelimen äänettömälle laittamisen lisäksi olen yrittänyt lisätä tietoisuutta ja palauttavia juttuja arkeeni. On hyvä raivata aikaa ilman virikkeitä tai lisätä oloa rauhoittavan luonnon keskellä. Tai vaihtoehtoisesti raivata aikaa esimerkiksi äänikirjojen kuunteluun keskeytyksettömästi sekä lisätä arkeen erilaisia hengitysharjoituksia ja joogaa. Mahtuisiko yksi mindfulness harjoitus vaikka jokaiseen aamuun? 

Ja tietysti muutosten myötä joutuu kohtaamaan myös itsensä ja omat ajatuksensa. Sen riittämättömyyden tunteen ja keskeneräisyyden hyväksymisen. Sen, etten koekaan olevani niin tehokas. Sen, että asiat jäävät kesken, että niitä ei ehdi tai pysty tekemään tänään tai juuri nyt. Esimerkiksi puhelu ystävän kanssa on lopetettava kesken, vaikka olisi kiva jutella ja vaihtaa vielä kuulumisia, sillä juuri sillä hetkellä ei vain kykene keskittymään siihen, mitä toinen kertoo ja mitä toiselle kuuluu. Uskon kuitenkin, että arjen pienten muutosten kautta pääsee lopulta hyvään lopputulokseen.

Pohdittavaksi
  • Onko yhteen asiaan keskittyminen sinulle vaikeaa?
  • Huomaatko tylsistymistä ja tarvetta etsiä itselle virikkeitä esimerkiksi selaamalla jatkuvasti puhelinta?
  • Millä keinoin sie voisit parantaa omaa keskittymiskykyäsi?
Lähdeteokset:
Huotilainen, Minna & Moisala, Mona: Keskittymiskyvyn elvyttämisopas, 2018. Tuuma-kustannus. 
Uusitalo-Arola, Liisa: Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin, 2019. Tuuma-kustannus.  

Lue myös: ”EI” avaa uusia mahdollisuuksia

Saatat myös pitää...

2 kommentti

  1. Oikeasti mitään moniajoa ei ole olemassa. Aivot vain hyppii tehtävästä toiseen yrittäjen suorittaa ne kaikki jissakin jörjsetyksessä (https://viaperasperaadastra.com/2021/08/13/multitaskaus-on-harha-etko-tiennyt/).

    Kukaan ihminen ei oikeasti ole multitaskaaja – se on sama, kuin hyppäisi tietokoneruudulla ikkunasta toiseen. Ne kaikki ovat olemassa siellä taustalla, mutta työn alla voi olla vain yksi kerralla. Se rasittaa sekä ihmisen että tietokoneen muistia, mutta tehokkaampaa kummastakaan ei tule. Prosessori vaan ylikuumenee jossain vaiheessa 😁.

    1. Juuri näin! Sitä helposti kuvittelee tekevänsä montaa juttua yhtä aikaa, vaikkei kukaan siihen oikeasti kykenekään. Tähän on hyvä havahtua, eikä vaatia tai kuvitella itsestään liikoja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *