Itsensä kehittäminen,  Voimavara

Oikeus olla oma itsensä

Törmäsin eräs päivä viime vuotiseen instagram-päivitykseeni, jossa silloinen 5-vuotiaani pohdiskeli Lapsen oikeuksien päivän tapahtumien jälkeen oikeuksiaan. Hän aloitti illalla keskustelun kysymällä, saako hän olla oma itsensä, sillä päiväkodissa oli sanottu, että saa. Tämän jälkeen minut kuitenkin yllätti kova lapsenomainen väite, että vain lapsilla on oikeus olla oma itsensä, muttei muilla, sillä näin ei päiväkodissa lauletussa laulussa mainittu. Luonnollisesti kävimme tästä keskustelua, mutta jäin pohtimaan asiaa. Sillä vaikka myös aikuisilla on oikeus olla oma itsensä, en aina koe näin olevan.

Usein itsestäni tuntuu, että pitäisi mukautua johonkin muottiin. Erityisesti vahvana (ja ärsyttävänä) koen tietynlaisen positiivisuuden, innostuneisuuden ja reippauden vaateen. Ikäänkuin huonoja päiviä ja huonoja hetkiä ei saisi olla. Pitäisi vain kovettaa omat tunteensa ja olla aina myönteinen ja iloinen. Aivan kuin se, jos minulla on tänään alakuloinen olo, määrittäisi minut aina sellaiseksi. On tietysti aina hyvä huolestua silloin, kun henkilö osoittaa pidempiaikaisia merkkejä vaikkapa alakuloisuudesta, mutta välillä tuntuu, ettei tunteet ja olotilat saisi mennä vuoristorataa.

***

Olen itse melko herkkä ja näytän tunteita helposti. Olen mielestäni kasvanut turvallisessa ympäristössä, johon kaikki tunteet ovat mahtuneet – olen tottunut näyttämään tunteeni, olemaan välillä räiskyvä, välillä iloinen. Ja sitten. Sitten olen törmännyt ympäristöihin, joissa olen kuullut, kuinka minun pitäisi vain ”kasvattaa nahkaa”, etten saisi näyttää tunteitani niin vahvasti. Pakko myöntää, että tällaiset kommentit ovat jättäneet tietynlaisen särön. Sellaisen huolen, eikö minua hyväksyttykään? Enkö saakaan olla oma itseni? Enkö voikaan turvallisesti kertoa mitä tunnen tai olla sellainen mitä olen? Korostan vielä, etten tarkoita tällä holtitonta, ilman tunnesäätelyä olevaa toimintaa, vaan mielestäni täysin normaalia tunteiden kirjoa.

En kuitenkaan oikeastaan edes halua olla aina iloinen ja myönteinen. Joskus haluan itkeä, valittaa, surra, tuntea ne kaikki tunteet, joita meissä kaikissa on. En halua leikkiä, että kaikki on hyvin, mikäli niin ei ole. Olen ihmisenä melkoisen ratkaisukeskeinen ja haluan selvittää, mistä tunteet kumpuavat. Ei tämä onnistu tunteet piilottamalla vaan nimenomaan ne kohtaamalla ja purkamalla. En myöskään halua esimerkiksi työyhteisöissä leikkiä, ettei mikään ole vialla, mikäli työntekijät voivat siellä pahoin. Se ei valitettavasti korjaannu vain kertomalla, kuinka työntekijöiden on kasvatettava nahkaansa.

***

Onneksi myös omaan ympäristöönsä voi aktiivisesti vaikuttaa. Kolmenkympin pienoisen kriisin jälkeen olen muokannut elämääni yhä enemmän niin, että ympärilläni olisi lähes tulkoon vain niitä, joiden seurassa voi olla oma itsensä. Heitä, joiden seurassa tunteita on lupa näyttää ja kaikenlaisista ajatuksista kertoa, niitä kun riittää. Haluan voida olla oma itseni, kokea kehittymistä ja onnistumisen kokemuksia, ihan vain minuna itsenäni. 

Lapsen oikeuksien viikko tulee jälleen myöhemmin syksyllä ja koen tärkeänä ja toivon, että lapseni saisivat kasvaa maailmassa, jossa voisi aidosti saada olla oma itsensä. Meillä nykyisillä aikuisilla kun tuntuu olevan vielä opeteltavaa. Toivoisin, että maailmaan saataisiin lisää myötätuntoa. Sen sijaan, että arvostelisimme tai vaatisimme toisia muuttumaan, voisimme osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä. Olemme kaikki erilaisia ja olemme kaikki täällä kasvamassa ja oppimassa.

Oletko sie saanut olla oma itsesi?

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.