mikä sinua motivoi. Kuvituskuva.
Itsensä kehittäminen Voimavara

Oikeus olla oma itsensä – toteutuuko tämä oikeus käytännössä?

Oikeus olla oma itsensä. Törmäsin eräs päivä vanhaan Instagram-päivitykseeni, jossa silloinen 5-vuotiaani pohdiskeli Lapsen oikeuksien päivän tapahtumien jälkeen oikeuksiaan. Hän aloitti illalla keskustelun kysymällä, saako hän olla oma itsensä? Päiväkodissa oli nimittäin sinä päivänä laulettu laulua, jossa näin sanottiin. Hänen omat oikeutensa olivat selvästi tulleet omaksutuksi, mutta keskustelu sai yllättävän käänteen, kun vaihdoimme keskustelun äitin ja aikuisten oikeuksiin – niitä ei nimittäin kuulemma ollut.

Kävimme luonnollisesti keskustelua asiasta, mutta jäin pohtimaan asiaa. Sillä vaikka myös aikuisilla on tietysti oikeus olla oma itsensä, toteutuuko tämä käytännössä? En koe näin aina olevan.

oikeus olla oma itsensä. kuvituskuva.

Joudummeko mukautumaan muottiin?

Usein itsestäni tuntuu, että pitäisi mukautua johonkin muottiin. Erityisesti vahvana (ja ärsyttävänä) koen tietynlaisen positiivisuuden, innostuneisuuden ja reippauden vaateen. Ikäänkuin huonoja päiviä ja huonoja hetkiä ei saisi olla.

Pitäisi vain kovettaa omat tunteensa ja olla aina myönteinen ja iloinen. Aivan kuin se, jos minulla on tänään alakuloinen olo, määrittäisi minut aina sellaiseksi. On tietysti aina hyvä huolestua silloin, kun henkilö osoittaa pidempiaikaisia merkkejä vaikkapa alakuloisuudesta, mutta välillä tuntuu, ettei tunteet ja olotilat saisi mennä vuoristorataa.

”Aivan kuin se, että olen tänään alakuloinen, määrittäisi minut aina sellaiseksi.”

Olen itse melko herkkä ja näytän tunteita helposti. Olen mielestäni kasvanut turvallisessa ympäristössä, johon kaikki tunteet ovat mahtuneet – olen tottunut näyttämään tunteeni, olemaan välillä räiskyvä, välillä iloinen.

Ja sitten. Sitten olen törmännyt ympäristöihin, joissa olen kuullut, kuinka minun pitäisi vain ”kasvattaa nahkaa”, etten saisi näyttää tunteitani niin vahvasti. Pakko myöntää, että tällaiset kommentit ovat jättäneet itseeni tietynlaisen särön.

Toisten ajattelemattomat kommentit voivat herkästi aiheuttaa olon, sellaisen huolen, eikö minua hyväksyttykään? Enkö saakaan olla oma itseni? Enkö voikaan turvallisesti kertoa mitä tunnen tai olla sellainen mitä olen? Korostan vielä, etten tarkoita tällä holtitonta, ilman tunnesäätelyä olevaa toimintaa, vaan mielestäni täysin normaalia tunteiden kirjoa.

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Onkin vaikeaa, mikäli kokee, että on vääränlainen. Toivoisin, että voisimme antaa kaikkien kukkien kukkia, emmekä latistaisi tai hiljentäisi muita vain siksi, ettemme itse kestä esimerkiksi koko tunteiden kirjoa. Että oppisimme tunnistamaan itsemme niin hyvin, että tunnistamme mikä on omaa ja mikä toisen painolastia.

En itse halua olla aina iloinen ja myönteinen, mutta jos joku haluaa, se on ihan yhtä ok. Sen sijaan itse haluan joskus myös itkeä, valittaa ja surra – kokea ne kaikki tunteet, joissa minulla on. En myöskään halua teeskennellä ja leikkiä, että kaikki on hyvin silloin, kun niin ei oikeasti ole. Mitä sinä haluat?

Olen ihmisenä melko ratkaisukeskeinen ja haluan selvittää, mistä tunteet kumpuavat. Tämä ei mielestäni onnistu tunteet piilottamalla vaan nimenomaan ne kohtaamalla ja purkamalla. En myöskään halua esimerkiksi työyhteisöissä leikkiä, ettei mikään ole vialla, mikäli työntekijät voivat siellä pahoin. Se ei valitettavasti korjaannu vain kertomalla, kuinka työntekijöiden on kasvatettava nahkaansa.

oikeus olla oma itsensä. kuvituskuva.

Onneksi myös omaan ympäristöönsä voi aktiivisesti vaikuttaa. Kolmenkympin pienoisen kriisin jälkeen olen muokannut elämääni yhä enemmän niin, että ympärilläni olisi lähes tulkoon vain niitä, joiden seurassa voi olla oma itsensä.

Heitä, joiden seurassa tunteita on lupa näyttää ja kaikenlaisista ajatuksista kertoa, niitä kun riittää. Haluan voida olla oma itseni, kokea kehittymistä ja onnistumisen kokemuksia, ihan vain minuna itsenäni. 

Lapsen oikeuksien viikko tulee jälleen myöhemmin syksyllä ja koen tärkeänä ja toivon, että lapseni saisivat kasvaa maailmassa, jossa voisi aidosti saada olla oma itsensä. Meillä nykyisillä aikuisilla kun tuntuu olevan vielä opeteltavaa.

Toivoisin, että maailmaan saataisiin lisää myötätuntoa. Sen sijaan, että arvostelisimme tai vaatisimme toisia muuttumaan, voisimme osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä. Olemme kaikki erilaisia ja olemme kaikki täällä kasvamassa ja oppimassa.

>> Lue myös: Jännittämisestä – mikä auttaa jännittävissä tilanteissa.

>> Lue myös: Kuinka erityisherkkyys voi näkyä arjessa ja työelämässä?

Oletko sie saanut olla oma itsesi?

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *