Itsensä kehittäminen,  Voimavara

Tylsistytään!

Moni tuntuu elämässään paahtavan asiasta toiseen. Myönnän, olen myös itse erittäin taipuvainen suorittamaan. Rakastan erilaisia tehtäviä, aikaansaamista, valmistumisen iloa ja usein tämä kääntyy pakkomielteisen suorittamisen puoleen. To do -lista vain on saatava tyhjäksi vaikka kuinka väsyttäisi. Kun toimii, on harvoin aikaa ajatella. Tämän huomaa vasta kun pysähtyy. Tajuaa, ettei ole ehtinyt miettiä sitä kaikkea mitä on tehnyt tai ehtinyt prosessoida niitä asioita. On tärkeää, että on ajanjaksoja jolloin vain toimii – on hienoa olla tehokas ja aikaansaava, saavuttaa jopa huumaava flow -tila. Mutta tilaa on tehtävä myös sen vastapuolelle, rentoutumiselle, rauhoittumiselle, ajattelulle, prosessoinnille ja jopa tylsistymiselle.

Olen alkanut puhumaan, että nykyisin harrastan tylsistymistä. Mielestäni se on paras harrastus ikinä. Ja yksi vaikeimmista, eikö totta? Mutta siinäkin voi kehittyä. Lukemieni selfhelp-oppaiden mukaan aivoilla on taipumusta välttää tylsistymistä, sillä niiden tehtävänä on korjata ja ratkaista ongelmia koko ajan – pakkomielteisesti. Usein huomaankin, että kun asetun vaikkapa makaamaan, aivoni käyvät edelleen kierroksilla ja jatkavat erilaisia ratkaisujen keksimistä, asioista muistuttamista ”ainiin, sekin asia on vielä tekemättä”. Mutta kun tilaa tällä vatvomiselle antaa, alkavat aivotkin jossain vaiheessa rauhoittua. Ne eivät enää jaksa taistella tylsistymistä vastaan, ja siellä on hyvä olla. Siellä alkaa luovuus.

Tylsistymisen on todettu olevan tärkeää luovuudelle. Moni luova nerokin on saanut parhaat ideansa päiväunilla tai muuten vain tunti tolkulla istuessaan ja miettiessään asioita. Milloin sinä saat parhaat ideasi? Yöllä kun vihdoin maltat olla tekemättä mitään? Autolla ajaessasi kun olet vihdoin yksin ajatustesi kanssa? Luonnossa kävellessäsi? Kyllä, uskon, että luovuus tulee vasta kun karsimme ylimääräiset virikkeet elämästämme ja teemme tilaa luovuudelle. Tylsistyminen on mielestäni tärkeää myös itsensä kuuntelemisen kannalta. Kuinka voit koskaan kuunnella itseäsi, jos paahdat tehtävästä toiseen koko ajan? Jos koko ajan hoidat asioita, etkä koskaan pysähdy kuuntelemaan, mitä sanottavaa itselläsi on?

Usein itselleni käy niin, että kun pysähtyy, ottaa valtava väsymys vallan. Vasta silloin tajuaa, kuinka väsynyt sitä onkaan ja sallii itsensä rentoutua. Tunnustan, että viestejä on välillä vaikea kuunnella. Kuunnella ajatuksia ja tunteita, jotka silloin nousevat pintaan. Ei kai kukaan halua kuunnella kuinka ahdistunut tai peloissaan sitä oikeastaan onkaan? Vaan mieluummin pitää ajatukset ja tunteet piilossa hukuttaen ne kaikkeen tekemiseen. Pidemmän päälle tämä ei valitettavasti ole kovinkaan tervettä, vaan on maltettava ja kestettävä kuunnella sitä kaikkein tärkeintä eli itseämme.

Tylsistytään siis ja nautitaan sen suomista hyvistä asioista. Itseemme tutustumisesta sekä luovuuden kukoistuksesta. Niistä uusista ja oman näköisistä ideoista, mitkä syntyvät tylsistymisen kautta.

Maltatko sinä tylsistyä?

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.