Itsensä kehittäminen,  Tunteet

Hyvä paha kateus

”Kateus on ruma tunne, mutta se kertoo totuuden” (Susan Cain: Hiljaiset) Ketä ja mitä kadehdit? Olisiko hyvä hetki pysähtyä kateuden äärelle? Olen paljon miettinyt kateutta, ja usein törmää ajatukseen ettei saisi olla kateellinen – aivan kuin kateus olisi jotenkin huono asia. Mietinkin miksi kateus olisi jotenkin väärin tai huono asia? 

Kateudesta puhutaankin aina hyvin negatiiviseen sävyyn. ”Olet kateudesta vihreä”, onhan kateellisuus myrkkyä, eikä kateellinen missään nimessä saisi olla. Kateutta pidetään yhtenä perisynneistämme, mitä kertonee kaiken olennaisen siitä, millaista ajatusta kateudesta meille halutaan syöttää. Onneksi nykypäivänä jo ajatus siitä, että kateus on oikeastaan täysin inhimillistä, alkaa olla valloillaan. Itse näen kateuden kuitenkin myös hiukan suurempana asiana – se on mielestäni tunne, jolla on meille äärimmäisen tärkeä viesti. Kateus kertoo siitä, mitä oikeasti haluat tai tarvitset. Kuten Susan Cain hienosti totesi, kateus on hiukan ruma tunne, mutta se kertoo totuuden. Uskallatko pysähtyä kuuntelemaan sen?

Yksi kateuden ongelmista on mielestäni se, että se on tunteena erittäin salakavala. Kateus ilmenee monin eri tavoin ja piiloutuu hyvin sellaisten asioiden taakse, joita se ei oikeasti koske. Sen viestiä joutuukin usein hiukan etsimään, mistä sinä oikeasti oletkaan kateellinen? Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että olen huomannut olevani kateellinen esimerkiksi ystävän uudesta työpaikasta, mutten ole oikeasti kateellinen siitä vaan sen tuomasta turvallisuuden tunteesta. Joskus taas olen kateellinen ystävän uudesta harrastuksesta, mutta oikeasti kadehdin hänen rohkeuttaan lähteä kokeilemaan jotakin uutta, kun en itse ole uskaltanut niin tehdä.

Jotta kateuden oikean kohteen tunnistaa ja erityisesti sen oman tarpeen siellä taustalla, on kateuden äärelle uskallettava pysähtyä. On rauhassa kuulosteltava ja tunnusteltava sitä, mitä kateus meille oikeastaan kertoo.  

Rumaksi kateuden mielestäni tekee se, että kateus ei ole miellyttävä tunne, eikä sitä aina osata käsitellä oikein. Tarkoitan tällä sitä, kun kateus puretaan täysin väärällä tavalla – usein toisiin ihmisiin. Moni tunnistaa tilanteita, kun on joutunut itse haukkumisen kohteeksi tai nähnyt vierestä, kun kateutta ja omaa pahaa oloa on purettu ties minkälaisin keinoin. Usein kohteeksi joutuu ihminen, joka edustaa jotakin, mikä toinen kadehtii. En usko, että se useinkaan on juurikaan mitään statussymboli, kuten auto tai ihana piha. Uskon, että useimmiten kateuden juurisyyt ovat siellä taustalla – ollaan kateellisia esimerkiksi siitä, että ei itse ole onnistunut säästämään rahaa tai ettei itse ole jaksanut laittaa pihaansa ja siitä ollaan vihaisia itselle ja kateellisia muille.

Mikäli tulet kateuden kohteeksi, olisi muistaa että se kertoo enemmän siitä kadehtijasta kuin sinusta itsestäsi. Mikäli taas koet itse kateutta, olisi mielestäni hyvä pysähtyä kuuntelemaan sen viestiä. 

Mitä ajatuksia kateus siussa herättää?

Yksi kommentti

  • Nadine G

    Kateus on aina pahaksi. Ei sen takia, että se vahingoittaa kateuden objektia (vaikka näinkin joskus käy), mutta se eniten vahingoittaa kadehtija. Sisältäpäin, mikä on kertoja pahempi asia. Joten kaikki kateuden jyvät pitää kitkeä omasta sielusta. Vaikka vaikea se joskus on.

Vastaa käyttäjälle Nadine G Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.