Itsensä kehittäminen

Hiljaiset – introverttiys voimanlähteenä

Keskustelimme ystäväni kanssa näkyväksi tulemisen pelosta ja siitä, kuinka usein tuntuu, että sellaisia äänekkäitä ja näkyviä persoonia ylistetään. Kuinka näkyvimpiä henkilöitä kehutaan, palkitaan ja he saavat parhaimmat projektit ja työpaikat. Äänekkäimmät saavat myös usein omat ideansa läpi, vaikka idea ei olisi edes läheskään paras – ja se jos mikä on ärsyttävää. Aloin sattumalta kuuntelemaan Susan Cainin teosta Hiljaiset – Introverttien manifesti, joka vahvisti useat ajatuksemme, joista keskustelimme. Olisikin hienoa, jos ymmärtäisimme ihannoida kaikenlaisia persoonia, sillä jokaisella meillä on paikkansa yhteiskunnassamme.

Teoksessaan Cain tuo esiin paljon erilaisia tutkimustuloksia, kulttuurieroja sekä synnynnäisiä selityksiä intro- ja ekstroverttiyden kehittymiseen. Heti alkuun teoksessa nostetaan kuitenkin esiin ekstroverttiyden ihannointi, mikä tulee erityisesti ilmi amerikkalaisessa kulttuurissa, jossa esimerkiksi tehokkaita myyntitykkejä pidetään arvossaan ja he nousevat helposti johtoasemiin. Toki mielelläni myös itse kuuntelen mielelläni innostavia puhujia, joiden positiivinen tunnetila tarttuu ja vie mukanaan. Toisaalta taas liika päällekäyvyys, vakuuttelu, kaikkitietävyys ja aggressiivisuus esimerkiksi myyntityössä saa itseni introverttinä vain kavahtamaan ja vetäytymään.

Cain nostaa teoksessaan esiin paljon myös introverttien tärkeyttä. Usein esimerkiksi lahjakkaaksi tuleminen jollakin saralla vaatii paljon harjoittelua yksin, mikä on puolestaan introvertin vahvuus. Introverttejä ovatkin lähes kaikki isojen keksintöjen tekijät sekä lahjakkaat muusikot ja taiteilijat. Introverttiydessä siis todellakin on voimaa!

Ekstroverttiyden ihannoimassa maailmassa moni introvertti kuitenkin joutuu näyttelemään ekstrovertimpää kuin onkaan. Moni on Cainin mukaan myös niin tottunut esittämään, ettei edes itse tunnista itseään introvertiksi. Minusta tuntuu, että itselle on käynyt juuri niin. Olen aina ajatellut olevani jossain intro- ja ekstrovertin välimaastossa, etten ole oikeastaan kumpaakaan. Tämä sen vuoksi, että tunnistan itsestäni niin paljon molempia piirteitä. Cainin teosta lukiessani kuitenkin tajusin mikä oikeasti olen – introvertti ekstrovertin valepuvussa. Ihminen on lähtökohtaisesti hyvä muokkaamaan käyttäytymistään kulloisenkin tilanteen mukaan ja Cainin mukaan erityisesti silloin, kun asiaa tekee jonkun tärkeän asian vuoksi, on valmis joustamaan enemmän omasta luontaisesta persoonastaan.

Mielenkiintoinen oli Cainin teoksessa myös tutkimustulokset siitä, mistä intro- ja ekstroverttiys mahtaa johtua. Intro- ja ekstroverteillä on todettu olevan paljon synnynnäisiä eroa, josta johtuu myös sopivan aistiärsykkeiden määrän erot. Teos esittelee esimerkiksi mielenkiintoisen tutkimuksen siitä, kuinka tietty äänenvoimakkuus sai testattavan henkilön parantamaan suoritustaan. Ekstrovertillä tämä ihanteellinen äänenvoimakkuus oli suurempi kuin introvertillä. Mikäli puolestaan ekstrovertin äänenvoimakkuutta laski, hänen suorituksensa huonontui tai kun introvertin äänenvoimakkuutta nosti, hänen suorituksensa laski. Jokaisella meillä on siis ihanteellinen taso aistiärsykkeille, eikä se saa olla liian iso eikä liian pieni.

Tämä on mielestäni mielenkiintoinen huomio kun ajatellaan tilanteita, joissa on enemmän ihmisiä, kuten perheen koti tai työpaikka. Esimerkiksi kotona kuunneltava musiikki saattaa häiritä toisia kun taas toiset saavat siitä hyvän flow’n. Tärkeää oman voiman löytämiseen onkin ihanteellisen aistiärsykemäärän löytäminen, milloin sinä olet parhaimmillasi?

Mitä sie ajattelet?

  • Onko teillä perheen sisällä tällaisia eroja?
  • Otetaanko hiljaiset huomioon työpaikallasi?
  • Arvostetaanko introverttejä yhteiskunnassamme?
Lähdeteos:
Susan Cain: Hiljaiset. Introverttien manifesti. WSOY, 2021. Suomentanut: Hannamaija Nikander.

2 kommenttia

  • Mare

    Tuon ääniärsytyksen ja sietotason tunnistan kyllä ihan täältä kotirintamalta. Kaksi intoverttiä täällä on, sikäli menee yksiin, mutta tuo kynnys äänen tasolle on erilainen. Jänniä huomioita kyllä. Kiitos kirjoituksestasi.

    • Sirja

      Kyllä aika moni joutuu varmasti tekemään kompromisseja kotona, jotta saadaan kaikille sopivaa aistiärsyketasoa. Nyt lasten kasvattua hiukan isommiksi tuntuu, että asiaan kiinnittää vieläkin enemmän huomiota, kun on 4 henkeä mölyämässä. Mutta opettelun kautta 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.