Itsensä kehittäminen,  Voimavara

Jännittämisestä

Olen aina ollut kova jännittämään. Välillä koen jännitysreaktiot erittäin vahvoina ja jännittämisen kanssa on tällöin äärimmäisen vaikea olla. Jännittäminen korostuu erityisesti silloin, kun olen jo valmiiksi väsynyt, stressaantunut tai herkillä. Pahimmillaan jännittäminen on johtanut tilanteiden välttelyyn, ei haluaisi tai vain yksinkertaisesti jaksaisi kohdata jälleen jännittävää tilannetta ja niitä jännittämisen aiheuttamia reaktioita itsessään.

Merkittävä oivallus jännittämisen kanssa itselleni onkin ollut, ettei jännittäminen useinkaan kohdistu itse tilanteisiin, vaan eniten jännittää ne jännittämisen aiheuttamat tuntemukset itsessä. Jännittää miten asioihin reagoin, miltä näytän, jäädynkö, miltä muiden mielestä vaikutan sekä pystynkö ja hallitsenko itseni. Jännittäminen onkin itselläni vahvasti kytköksissä sosiaalisuuteen ja muihin ihmisiin. Oikeastaan pahinta mitä jännittämisen kanssa olen kokenut, on juurikin toisten reaktiot ja kommentit. Ne tilanteet, joissa jännittämistä ei ole ymmärretty tai on kommentoitu, että jännittäminen on outoa tai epänormaalia. Jännittäminen on kuulemma outoa esimerkiksi siksi, ettei henkilö itse jännitä kyseisessä tilanteessa tai siksi, että en voi jännittää kun olen luonnosta melko sosiaalinen, tai jopa siksi, että olen laittanut työhön hyvän työhakemuksen.

Usein tuntuu, että monilta puuttuu kokonaan kyky asettua muiden ihmisten asemaan. Kyky pysähtyä kuuntelemaan, hyväksymään ja ymmärtämään toisia, kun on niin kova kiire korostaa sitä, kuinka hyvä ja tärkeä itse on. Nopeastihan sitä tietysti unohtaa, että vaikkapa työpaikka on ollut itsellekin joskus uusi ja jännittävä tai että on itsekin ollut joskus aloittelija. Toki tiedän, ettei kaikki jännitä samalla tavalla vaan jännittämiseen vaikuttaa moni tekijä, kuten oma hermosto, aikaisemmat kokemukset ja olotila.

Minna Martin on kirjoittanut aivan ihanan teoksen Saa jännittää -jännittäminen voimavarana, josta sain itselleni monia oivalluksia. Oli jännä huomata, miten samanlaisia ajatuksia muillakin on asiasta, kuten teoksen jännittäjäryhmäläisillä. Kuten Martinkin toteaa teoksessaan, jännittämisestä puhutaan edelleen liian vähän. Martin myös pohtii, onko nykykulttuurissamme tilaa jännittämiselle? Tehokkuuden ja kiireen ihannointi menee herkästi siihen, ettei aikaa ja tilaa opettelulle ja sopeutumiselle ole vaan esimerkiksi uudessa työpaikassa pitäisi osata jo kaikki valmiiksi – näin kärjistetysti ilmaistuna. Lisäksi omat tunteet pitäisi padota ja myös itselläni on kokemuksia siitä, että koen inhimillisyyden hävinneen työorganisaatiosta.

Heti Martinin teoksen alkupuolella korostetaan sitä, että jännittäminen on täysin normaalia. On täysin luonnollista jännittää esimerkiksi itselle uusia ja tuntemattomia asioita ja muutoksiin sopeutuminen vie aikaa. Milloin olemme unohtaneet tämän? Sen, ettei jännittäminen ole outoa, eikä asia, mitä pitäisi piilotella tai hävetä. Jos siis jännität vaikka työhaastattelussa, uudessa työpaikassa, uusia ihmisiä kohdatessa, itsestäsi esittelyä pitäessä niin kyllä, se on normaalia. Sivuhuomautuksena tähän väliin, että mikäli jännittäminen haittaa erittäin paljon omaa elämää, voi jännittämiseen saada myös apua. Mutta tämä siksi, että se haittaa omaa elämää, ei siksi, että joku toinen ei osaa olla jännittämiseni kanssa.

Suosittelenkin Martinin teosta kaikille jännittäjille, sekä niille, jotka pitävät jännittämistä outona. Myös tämä teos tarjoaa monia käytännöllisiä keinoja jännittämisen lieventämiseen.

Olen yrittänyt tarkkailla ja pohtia omaa jännittämistä löytääkseni tekijöitä, jotka jännittävissä tilanteissa toistuvat ja ymmärtääkseni omaan jännittämisestäni paremmin. Olen huomannut, että omalla kohdallani jännittämiseen vaikuttavat esimerkiksi:

✅ Kontrolli tilanteissa. Kontrollin tunnetta lisää esimerkiksi valmistautuminen ja asioista selvää ottaminen. Olen kuullut myös useasti, etteivät he tiedä jännittämisestäni, koska olen ollut paljon puhumassa, ohjaamassa ja vetämässä työpajoja – eihän tällainen ihminen jännitä. Pointti onkin mielestäni juuri kontrollissa – kun ohjaan, tiedän mitä tapahtuu. Enemmän jännittää olla osallistujana ja ohjattavana.  

✅ Turvalliset ja turvattomat ihmiset/luottamus. Mikäli toisiin voi luottaa, on silloin helpompi olla, eikä asiat jännitä niin paljon. Jos toisesta ei koskaan tiedä mitä hän keksii tai mitä sanoo, on silloin aika turvaton olo. Nykyisin yritänkin haalia ympärille yhä enemmän vain luotettavia ihmisiä.

✅ Oma olotila. Olen huomannut, että oma olotila vaikuttaa myös jännittämiseen todella paljon. Esimerkiksi väsymys, stressi ja hormonikierto ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat. Välillä huomaa olevansa niin herkillä, että vähän aivan kaikki jännittää. 

Näiden ymmärtäminen ja jännittämisen hyväksyminen on vienyt jo pitkälle eteenpäin jännittämisen kanssa elämisessä. Yhdistän jännittämisen myös (yli)herkkään hermostooni ja kaikella hermoston rauhoittamisella on lieventävä vaikutus jännittämiseen. Minna Martin toteaa ihanasti teoksessaan, ettei kaikesta jännittämisestä ole edes tarpeen pyrkiä eroon vaan jännittämisen voi jopa kääntää omaksi voimavarakseen. Ihana ajatus!

Pohdittavaksi
  • Miten jännittäminen on vaikuttanut siun elämään?
  • Oletko jättänyt asioita tekemättä jännittämisen takia?
  • Onko siulla keinoja jännittämisen lieventämiseen?
  • Mitkä tekijät yhdistävät tilanteita, joissa jännität?

Lähdeteos:

Minna Martin: Saa jännittää – jännittäminen voimavarana. Kirjapaja, 2021.

4 kommenttia

  • Tyylimurun Tiina

    Olen kyllä miettinyt miksi en halua esiintyä saatika pitää puhetta! Esim: pari vuotta sitten valmistuin viimeisimmästä tutkinnosta ja sen myötä minua pyydettiin puhumaan erääseen koulun juhlatilaisuuteen. Ei mitään hajua miten meni. En muista puheenpitämisestä mitään. Olin siis ihan selvinpäin 😂 Varmaan se on jännitys ja kokemuksenpuute mikä aiheuttaa oudon, mustan aukon päähän, kun pitäisi olla yleisön edessä. Jätän puhujan hommat suosiolla muille. Se vähän harmittaa, mutta tällä hetkellä näin.

    • Sirja

      No kyllä, kuulostaa tutulta ettei jännittävästi tilanteesta muista mitään jälkikäteen! Onneks esiintymisjännitykseenkin on paljon apuja saatavilla, mikäli joskus tuntuu, että tätä puolta haluaisi itsessään kehittää 🙂 Mutta puhuminen yleisön edessä ei ole kaikkien mieleen ja onneksi siihen enää aikuisena joutuu harvemmin pakon edessä!

  • Mare

    Aina sitä jännittää vaikka olisi kokemutkin esiintyjä.
    Oma työ on ollut paljon esiintymistä tai asioiden esiin tuomista välillä isollekin joukolle. Kokemus on vähän helpottanut jännittämisen kokemuksia, mutta ei ole vienyt niitä pois. On toki ihan terve tunnetila myös, jos ei ota liiaksi valtaa tilanteesta.

Vastaa käyttäjälle Sirja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.