Itsensä kehittäminen

Runsaudenpula

Katsoako Netflixiä, ViaPlayta vai Ylen kanavia? Ostaako sinistä, punaista vai keltaista? Ollako parturi, poliisi, kirjailija vai sittenkin digiyrittäjä? Millaista on elää maailmassa jossa voit olla mitä vaan ja tulla miksi haluat? Olen viime aikoina pohtinut runsauden pulaa ja päätösten tekemiseen liittyvää väsymystä. Elämä on valintoja, mutta entä kun elää maailmassa jossa lähes kaikki on mahdollista? Osaako tässä edes olla mitään kun voisi yhtä lailla mennä vasemmalle ja oikealle. Asua Suomessa tai ulkomailla, syödä lihaa tai olla syömättä. Mahdollisuuksia tulvii ovista ja ikkunoista – löytyy aina vähintään viisi vaihtoehtoa joista valita.

On asioita, joista saamme olla kiitollisia. On mahtavaa, että meillä on lähes kaikki ovet auki, voimme esimerkiksi kouluttautua oikeastaan aivan mihin ammattiin haluamme. Se tuo mukanaan kuitenkin myös toisen puolen – miten osaamme tehdä päätöksiä kun mahdollisuudet ovat lähes rajattomat? Kuinka voimme esimerkiksi nuorena tehdä valintoja omasta ammatista, kun emme edes oikein tiedä, mitä nämä ammatit käytännössä ovat?

Muistan joskus lukeneeni uutisen, että syitä siihen, mikseivät nuoret äänestä, on löydetty runsaudenpulasta. Kun ei osata päättää laajasta valikoimasta, jätetään joskus valitsematta mitään. Järkevää tietysti olisi tutustua eri vaihtoehtoihin, kilpailuttaa ja tutustua taustoihin, mutta kenellä todella on aikaa ja motivaatiota sellaiseen? Tutkia kaiken taustat, hiilijalanjäljen, sisällön ja vielä eettiset työskentelyolosuhteet.

Huomaankin usein olevani täysin ähkyssä – ja stressaantunut. Ähky siitä kaikesta mitä minä voisin olla ja mitä minulla voisi olla. Ähky kaikista mahdollisuuksista ja tietotulvasta, jota saamme. Stressi puolestaan iskee kaikesta siitä tekemättömästä, joka en koskaan tule ehtimään tehdä. On katsomattomia ohjelmia, ja videoita, tekemättömiä kursseja ja someenkin pursuaa koko ajan uutta sisältöä. Netti on pullollaan erilaista informaatiota, joka lisääntyy jatkuvasti.

Huomaan, että yksi selviytymiskeino itselläni runsaudenpulasta näyttäytyy useinkin tietynlaisena välinpitämättömyytenä – en vain jaksa enää katsella erilaisia vaihtoehtoja tai kuunnella mitä eri vaihtoehdot pitävät sisällään. Jos on pakko valita joku, niin valitsee helpoimman vaihtoehdon. On kuitenkin luonnollisesti huolestuttavaa, mikäli helppous on se kriteeri, jolla valitsemme – puhuttiinpa sitten ammatinvalinnasta, äänestämisestä tai erilaisten tuotteiden ostamisesta.

Parempia selviytymiskeinoja voisivatkin olla esimerkiksi armollisuus ja myös omien arvojen ja intuition kuunteleminen vievät pitkälle. Tuntuu vain välillä, että vähemmän olisi enemmän. Mielestäni vaihtoehtoja saisi olla vähemmän, mutta useinkin ne voisivat olla sitäkin laadukkaampia. Mitä mieltä sie olet?

Pohdittavaksi

Osaako kaikessa ähkyssä tehdä valintoja enää ollenkaan? Iskeekö muille joskus ähky? Mitä ajatuksia aihe herättää?

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.