Itsensä kehittäminen

Keskittymiskyky

Olet menossa ripustamaan pyykkejä, mutta matkalla huomaat kukan olevan kuiva, joten lähdet hakemaan sille vettä. Täytät kastelukannun vedellä ja päätät laittaa samalla tiskialtaaseen jääneet astiat koneeseen, olethan jo valmiiksi keittiössä. Samassa lapsi tulee keittiöön pyytämään ruokaa ja lämmität sitä hänelle. Puhelin soi ja hoidat neuvola-asiat. Puhelun loputtua pohdit, mitä olitkaan tekemässä – niin ne pyykit, niitähän olit alun perin menossa ripustamaan. Kuulostaako tutulta? 

Olen viime aikoina pohtinut omaa keskittymis- ja toimintakykyäni. Usein tuntuu, että päivät vain lipuvat ohi, enkä illalla edes muista mitä tein – vai teinkö mitään. Kun pohdin asiaa, huomasin, että puikkelehdin usein useamman tehtävän välillä tai yritän tehdä usempaa asiaa yhtä aikaa. Hölmöimpänä esimerkkinä lienee se, että kun pääsee hetkeksi sohvalle hengähtämään, käynnistän television ja nappaan samalla puhelimen käteeni selatakseni somea. Siinä sitä sitten olevinaan katsoo molempia yhtä aikaa ja vielä rentoutuukin, jeps.

Naureskelimme ystäväni kanssa meidän äitien olevan hyviä multitaskaamaan ja kuinka monen asian hoitamisesta yhtä aikaa on tullut osa arkea. Mutta onko tästä kaikesta lopputuloksena oikeasti vain se, ettei päivästä ja sen tapahtumista oikeastaan muista mitään? Illalla miettii, että mitähän sitä teki vai tekikö mitään, sillä harvasta asiasta on muistikuvia. Ei kai meillä mitään multitaskauksen superaivoja kuitenkaan ole, vaikka niin olen välillä kuvitellutkin. 

Toinen tyypillinen asia ainakin omassa arjessani ovat jatkuvat keskeytykset, jotka eivät myöskään varsinaisesti paranna keskittymiskykyä ja aivojen hyvinvointia. Ruokaa laittaessasi korjaat välissä rikkinäisiä leluja, vaihdat vaipan, annat maitoa sekä vastaat noin miljoonaan kysymykseen. Tai työpaikalla puhelimeen kilahtelee viestejä, puhelimet soivat ja huomaat sivusilmällä kuinka näytön alareunassa pompsahtelee sähköposti-ilmoituksia.

Elämä onkin välillä yhtä keskeytysten jonoa. Eräänä aamupäivänä ajattelin kuunnella äänikirjaa. Ajastin äänikirjaan puoli tuntia. Olin kuunnellut alle puoli minuuttia, kun tuli ensimmäinen keskeytys – lapsi pelkäsi kärpästä, joka piti käydä ajamassa ulos. Jokaisen keskeytyksen kohdalla painoin äänikirjan pauselle, sillä halusin oikeasti kuulla mitä äänikirjassa sanotaan. Lopputuloksena oli se, että sain tämän puoli tuntisen kuunneltua loppuun iltapäivällä, useiden ja useiden keskeytysten jälkeen.  

Jatkuvasti tehtävästä toiseen hyppiminen on kuitenkin iso rasitus aivoille. Muun muassa Uusitalo-Arola (2019) nostaa esiin teoksessaan sen, että multitaskaus todellisuudessa on oikeastaan mahdotonta, sillä ihmisen tarkkaavaisuus on aina yhdessä asiassa kerrallaan. Olo voi olla tehokas – kuten itse äitinä kuvittelen olevani – mutta usean tehtävän tekeminen vaatii aina siirtymistä tehtävästä toiseen, mikä kuluttaa ja väsyttää aivot.

Toisekseen on mielenkiintoinen seikka, että oikeastaan vain hajotamme keskittymiskykymme totuttamalla aivomme jatkuviin virikkeisiin. Uusitalo-Arolan (2009) mukaan jos totutamme aivot jatkuviin palkintoihin, kuten puhelimen merkkiääniin, somepäivityksiin ja muihin keskeytyksiin, aivot jäävät jatkuvassa vireystilassa odottamaan seuraavaa tapahtumaa, mutta eivät pysty keskittämään tarkkaavaisuutta mihinkään.

Korjausliikkeitä 

Olenkin yrittänyt tietoisesti keskittyä siihen, että teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun on menossa ripustamaan pyykkejä, sinne oikeasti menee. Kun laittaa päälle ohjelman, niin katsoo sen sitten. Pakko myöntää, että aluksi tämä on tuntunut jopa tylsältä. Oletko huomannut samanlaista ilmiötä? Aivot huutavat erilaisia virikkeitä ja vaihtelua, mutta pikku hiljaa totuttelen rauhallisempaan tahtiin.

Häiriötekijä päivässä on myös puhelimen merkkiäänet, josta puhuvat Uusitalo-Arolan lisäksi esimerkiksi Huotilainen & Moisala (2018) teoksessaan “Keskittymiskyvyn elvytysopas”. Tämäkin kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut muun muassa pohtimaan omaa käyttäytymistäni puhelimeni kanssa. Tottahan se on, että jokainen kilahdus keskeyttää sen mitä on tekemässä. En kuitenkaan ole osannut päättää, onko viestin tullessa parempi katsoa viesti heti vai odottaa. Mikäli viestin katsoo heti, se keskeyttää sen mitä olin tekemässä. Toisaalta jos en katso viestiä, jää se mieleeni kummittelemaan ja häiritsee sitä mitä olin tekemässä, sillä en halua unohtaa viestin katsomissa vaan koetan pitää sen mieleni to do –listalla. Olenkin ruvennut tietoisesti laittamaan puhelimen usein äänettömälle, vaikka vain tunniksi päivässä.  

Pieniä muutoksia arjessa onkin loppujen lopuksi helppo tehdä, vaikka välillä tuntuu, ettei läheskään kaikkiin häiritseviin tekijöihin ja keskeytyksiin voi vaikuttaa. Puhelimen äänettömälle laittamisen lisäksi olen yrittänyt lisätä tietoisuutta ja palauttavia juttuja arkeeni. Olen yrittänyt raivata aikaa esimerkiksi äänikirjojen kuunteluun keskeytyksettömästi sekä lisännyt arkeen erilaisia hengitysharjoituksia ja joogaa.  

Vaikeinta itselleni ei kuitenkaan ole pienten muutosten tekeminen, vaan riittämättömyyden tunteen ja keskeneräisyyden hyväksyminen. Se, etten koekaan olevani niin tehokas. Se, että asiat jäävät kesken, että niitä ei ehdi tai pysty tekemään tänään tai juuri nyt. Esimerkiksi puhelu ystävän kanssa on lopetettava kesken, vaikka olisi kiva jutella ja vaihtaa vielä kuulumisia, sillä juuri sillä hetkellä ei vain kykene keskittymään siihen, mitä toinen kertoo ja mitä toiselle kuuluu. Uskon kuitenkin, että arjen pienten muutosten kautta pääsee lopulta hyvään lopputulokseen.

Pohdittavaksi
  • Onko yhteen asiaan keskittyminen sinulle vaikeaa?
  • Huomaatko tylsistymistä ja tarvetta etsiä itselle virikkeitä esimerkiksi selaamalla jatkuvasti puhelinta?
  • Millä keinoin sie voisit parantaa omaa keskittymiskykyäsi?
Lähdeteokset:
Huotilainen, Minna & Moisala, Mona: Keskittymiskyvyn elvyttämisopas, 2018. Tuuma-kustannus. 
Uusitalo-Arola, Liisa: Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin, 2019. Tuuma-kustannus.  

2 kommenttia

  • Nadine G

    Oikeasti mitään moniajoa ei ole olemassa. Aivot vain hyppii tehtävästä toiseen yrittäjen suorittaa ne kaikki jissakin jörjsetyksessä (https://viaperasperaadastra.com/2021/08/13/multitaskaus-on-harha-etko-tiennyt/).

    Kukaan ihminen ei oikeasti ole multitaskaaja – se on sama, kuin hyppäisi tietokoneruudulla ikkunasta toiseen. Ne kaikki ovat olemassa siellä taustalla, mutta työn alla voi olla vain yksi kerralla. Se rasittaa sekä ihmisen että tietokoneen muistia, mutta tehokkaampaa kummastakaan ei tule. Prosessori vaan ylikuumenee jossain vaiheessa 😁.

    • Sirja

      Juuri näin! Sitä helposti kuvittelee tekevänsä montaa juttua yhtä aikaa, vaikkei kukaan siihen oikeasti kykenekään. Tähän on hyvä havahtua, eikä vaatia tai kuvitella itsestään liikoja 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.