kukka. kuvituskuva.
Yleinen

Keltaisen takin tarina

Uskon vahvasti siihen, että jokin pieni asia riittää sysäämään oikeaan suuntaan, kuten kaivattuun muutokseen tai seuraavan askeleen ottamiseen. Asia voi olla hyvinkin pieni, jokin oivallus, ajattelumallin muutos tai käännekohta elämässä. 

Oma elämäni meni ensimmäiset parikymmentä vuotta kuin ennalta suunnitellussa putkessa. Se vain soljui eteenpäin suunnitelmallisesti ja ennaltamäärätysti. Lapsuuden harrastusten myötä jo ylä-asteella haaveammatikseni muodostui järjestön toiminnanjohtaja, joksi heti ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen pääsinkin. Olin useamman vuoden ajan työssäni tyytyväinen – koin olevani työssä hyvä, sain uusia ystäviä ja ihania kokemuksia – mutta työ ei kuitenkaan tuntunut miltään eläkeviralta. Tästä alkoi oma kriiseilyni – mitä muuta elämältäni haluan?

Vuosien ajan haahuilin, kokeilin erilaisia juttuja, opiskelin lisää, tein sijaisuuksia ja perustin perhettä. Nämä vuodet ovat olleet väsyttäviä, uuvuttaviakin ja tuntuu, että hukassa oleminen on vain lisääntynyt.  Äitiys ja uusien asioiden tekeminen ovat muovanneet minua, vaikken sen jälkeen ole oikein edes tunnistanut itseäni. Erityisesti pikkulapsiarki – toisten ihmisten vaatimukset ja velvollisuudet – saivat kadottamaan itseni vieläkin pahemmin. Enkä oikein edes osannut tehdä asialle mitään, joustin ja laitoin itseni syrjään. Eihän minulla ole väliä kun maailmassa on tärkeämpiäkin henkilöitä.

”Eihän minulla ole väliä kun maailmassa on tärkeämpiäkin henkilöitä.”

Yksi oma käännekohtani omassa toiminnassani ja ajattelussa oli niinkin pinnallinen asia, kuin shoppailureissu ystäväni kanssa. Tällöin näin kaupassa räikeän keltaisen takin. En käytä pukeutumisessani paljoakaan värejä, mutta jostain syystä päätin, että ostan kyseisen takin.

En tiedä uskotko symboleihin, mutta jostain syystä minusta tuntui takki päällä vahvalta ja rohkealta, siltä, että nyt asioille täytyy tehdä jotakin. Minusta tuntui, että minäkin haluan näkyväksi ja että minutkin nähdään, yhtä kirkkaasti kuin keltainen väri. 

Koen että tästä alkoi matkani kohti eheytymistä – kohti omannäköistä elämää, omaa kasvua. Se on antanut minulle voimaa ja rohkeutta kulkea kohti sen etsimistä, mitä minä oikeasti haluan, mistä minä nautin ja kuka minä olen. Takki muistuttaa minua siitä, että minäkin saan olla näkyvä, että minäkin olen arvokas. 

”Minäkin haluan näkyväksi.”

Takin ostamisesta on kulunut nyt useampi vuosi ja vihdoin olen rohkaistunut kirjoittamaan omia ajatuksiani julkisesti. Toivon, että ajatukseni tuovat myös sinulle uusia oivalluksia omaan elämääsi sekä tsemppaavat ja kannustavat sinua etsimään omaa itseäsi, omaa polkuasi sekä iloa elämääsi. Elämänmuutokset lähtevät liikkeelle pienistä asioista, ehkäpä tästä kirjoituksesta, jonkun esineen löytämisestä, ystävän sanoista, kirjoista tai bongaamastasi tsemppilauseesta. 

Pohdittavaksi

Onko siulla jokin voimaesine tai lause, mikä muistuttaa sinua omasta voimastasi?

2 kommentti

  1. Hauskaa, mä pukeudun lähinnä mustaan, mutta mulla pitää aina olla yksi keltainen vaate. Tällä hetkellä se on juurikin keltainen takki. Se vaan on jotenkin niin energisoiva väri ja ilahduttaa talven harmaudessa.

    1. Heh, onpas hauska sattuma! Ihana olla joku vaate, mikä tuo virtaa! – Sirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *